8. elokuuta 2011

Kallio, Berghäll

Olen aina pitänyt Kalliota vähän pelottavana kaupunginosana. Okei, onhan sen sijainti tosi hyvä, asukaskunta on mukavan nuorta ja meininki muutenkin kivan boheemi, mutta jotenkin vain arastelen varsinkin Helsinginkadun levotonta tunnelmaa ja suurta spurgumäärää. Joskus satuin näkemään jonkun pahoinpitelynkin lähellä Sörkän metroasemaa. Kovin usein en Kallion seudulla yleensä pyörikään, mitä nyt joskus kyläilen muutaman siellä päin asuvan kaverin luona. Ehkä se turvallisuudentunnekin on vaan tottumiskysymys, koska omilla kotikulmillani Itä-Helsingissä en yleensä koe oloani kovin turvattomaksi - samaa mieltä ovat varmasti monet kalliolaisetkin omasta asuinpaikastaan.

Lauantai-ilta tuli kuitenkin vietettyä poikkeuksellisesti Kallion kaduilla. Siellä järjestettiin nimittäin ensimmäistä kertaa ilmainen Kallio Block Party-tapahtuma, jonka olin bongannut Facebookista. Ohjelmassa oli luvassa esiintyjiä parilla eri lavalla, muita esityksiä ja pieniä myyntikojuja. Lähdettiin siis sinne pyörimään ilman sen suurempia ennakko-odotuksia, koska en oikein osannut odottaa, olisiko kyseessä pissisten valloittama siiderinhuuruinen tapahtuma (worst case scenario...) ja olisiko paikalla paljon jengiä ylipäätään.



Tapahtuma osoittautui lopulta mielestäni tosi onnistuneeksi! Esiintyjät olivat pääasiassa aika tuntemattomia, Olavi Uusivirtaa lukuunottamatta, jonka esiintyminen satuttiinkin juuri näkemään. Paikalla oli rauhallinen mutta iloinen tunnelma, ihmiset juttelivat, jotkut tanssivat kaduilla ja osa istuskeli puistossa. Mitään örvellystä ei näkynyt, mikä oli positiivinen yllätys. Yleisö oli muutenkin aika hipsteri-henkistä, mikä tuntui ainakin tunnelman osalta olleen hyvä asia. 




Siellä se Olavi lauleskelee.


Omasta ikkunasta näki varmaan lavalle vielä paremmin.

Sininen kirpparipaita on ollut lähiaikoina oikein tehokäytössä: töissä, hoitokoiraa kävelyttäessä ja tuolla Block partyssa. Olen vain niin tykästynyt tohon väriin!


Hah, pakko vielä mainita eräs asia liittyen tuohon alussa mainitsemaani Kallion ja Itä-Helsingin turvallisuusaiheeseen. Luonnostelin tämän tekstin nimittäin osittain valmiiksi jo myöhään eilen illalla ja olin kirjoittanut tuon lauseen, että "kotikulmillani Itä-Helsingissä en yleensä koe oloani kovin turvattomaksi". Aika tragikoomista, sillä pian tämän jälkeen jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni soittamaan hätänumeroon: joku laitapuolenkulkija raahasi kerrostalomme pihalla olevaa painavaa roskispönttöä ja yhtäkkiä kuului valtava lasin rysähdys - spurgu oli vetänyt ulko-oven viereisen lasiseinän rikki sillä roskiksella ja tunkeutunut rappukäytävään. Ääni oli todella massiivinen, asummehan sentään tokassa kerroksessa. Soitimme sitten 112:een ja poliisit tulivatkin paikalle ihan parissa minuutissa. Vaihdettiin niiden kanssa pari sanaa ja kohta he raahasivatkin rapusta sen lasinrikkojan pois ja veivät mukanaan.

Että sellainen sunnuntai-ilta täällä idässä... ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...