1. elokuuta 2011

Kiusankappaleet

Oho. Blogi on viettänyt nyt ikäänkuin puolivahingossa muutaman päivän hiljaiseloa. Tämä johtuu siitä, että mulla on ollut niinkin harvinainen tapahtuma kuin kaksi vapaapäivää peräkkäin, joten hyödynsin ne poistumalla maalle iskän luo rentoutumaan. Tuli polskuteltua kahdessa eri järvessä, luettua Sophie Kinsellan uusinta Himoshoppaaja-sarjan kirjaa, nähtyä yhtä ystävää ja pestiinpä jopa yksi matto kullan kanssa ihan omin kätösin. Olen erityisen ylpeä tästä viimeiseksi mainitusta, koska en ole ennen käynytkään itse pesemässä mattoja matonpesupaikalla. Se oli oikeastaan aika palkitsevaa!


Tuosta vihreästä topista tulee niin mieleen alkuvuoden Kaakkois-Aasian reissu! Taisin saada siitä silloin jonkinlaisen yliannostuksen, koska puin sen päälleni vasta nyt ekaa kertaa reissun jälkeen.








Kerrankin pääsi keinumaan, kun ranta oli lähes tyhjä!


Kaurapuuroa pensasmustikoilla ja karviaismarjoilla.

Haluaisin jakaa muuten palkinnon kesän ärsyttävimmälle asialle: tikut. Siis tikut, jotka lähtevät jostain laudasta ja menevät ihon alle. Lapsuudesta asti muistan, kuinka tikun mennessä jalkapohjaan asiaa ei voinut vain unohtaa lätkäisemällä laastaria päälle ja jatkamalla leikkiä, vaan tikku piti ottaa pois. Desinfiointiaine ja neula kummittelevat edelleen mielessä.

Tänä kesänä mulle tuli tikku jalkapohjaan kaverin mökillä kun erehdyin kävelemään kerrankin ympäriinsä ilman kenkiä, mutta onneksi terveydenhoitajaystäväni nappasi sen kädenkäänteessä pois ennen kuin ehdin vuodattaa kyyneliä. Eilen sain puolestaan kokonaiset kolme tikkua sormeen kerralla, kun istahdin iskän luona laudoitetulle terassille. Ensimmäisen sain pois omin neuvoin, toisen nappasi Joonas pelottavalla neulalla, mutta kolmas vaan painui jonnekin kauas ihoni syövereihin. En nyt tiedä, lohduttaako tieto siitä, että keho kai jotenkin ajan myötä hylkii tuollaiset palaset ulos kehosta - uskon vasta kun näen! Olen jo mielessäni käynyt läpi kauhukuvia siitä, kuinka tikunpalanen aiheuttaa sormeeni jonkun peruuttamattoman tulehduksen ja sormenpääni amputoidaan. Sitten joutuisin onnettomana levittämään kynsilakkaa vain neljään sormeen ja kaupan kassalla myyjäkin kavahtaisi taaksepäin, kun ojentaisin rahat neljäsormisella kädelläni (ei sillä että maksaisin ikinä käteisellä, mutta mistä sitä koskaan tietää).

Ylireagointia? Ehkä. Mutta tikut ihon alla ovat silti sanonko-mistä ja harkitsen kovasti paksumman nahkan kasvattamista, ettei niiden tarvitsisi aina tulla kiusaamaan mua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...