11. elokuuta 2011

Sämpylä on hassu sana

Kotonamme oleva kaasu-uuni rajoittaa aina välillä mun kroonista intoa leipomiseen. Erityisen vaikeaksi rakas kaasu-uuni heittäytyy silloin, kun pitäisi tehdä sämpylöitä tai pullia: silloin se polttaa poikkeuksetta niiden pohjat mustiksi, jättäen sisällön kuitenkin raa´aksi. Jep, olen kokeillut pienempää lämpötilaa sekä pellin laittamista ylimmälle mahdolliselle tasanteelle. Ainoa keino onnistuneiden sämpylöiden ja pullien tekoon keittiössämme on osoittautunut silikonisen muffinssivuoan käyttöönotto. Silikoni johtaa lämpöä heikosti, joten sen avulla pohjat eivät pala ollenkaan yhtä pahasti.

Muffinssivuoka on kuitenkin aiheuttanut muffinseille suunniteltujen aukkojensa kanssa seuraavan ongelman: sämpylöistä tulee liian pieniä. Sämpylöiden kuuluu olla isoja. Niin. Siksi painuimmekin tänään Joonaksen vanhempien asunnolle leipomispuuhiin, jossa pääsimme käyttämään ihanaa, tavallista sähköuunia. Voi sitä riemua, kun pystyi katselemaan lasin läpi uuniin rauhallisin mielin, uunin sisällä olevan valon valaistessa työmme hedelmiä (valoakaan kaasu-uunissamme ei ole, minkä takia luukkua joutuu jatkuvasti aukomaan vainoharhaisena nähdäkseen sisään). Aloinkin suunnitella J:n vanhempien uunin varastamista tänne ja tuon kaasukapistuksen raahaamista tilalle yön pimeinä tunteina. Sitten vaan lukittautuisin asuntoomme ja leipoisin mielipuolisena kuin viimeistä päivää, kaikkien niiden palaneiden löllösämpylöiden jättämien traumojen korvaamiseksi!

Mutta asiaan: tämänpäiväisen jauhoisen leipomisurakkamme tuloksena syntyi suuri kasa valtavia sämpylöitä - maailman parhaita sellaisia! (nyt kaikki karppaajat voivat lopettaa lukemisen ettei tule leivänhimo! Heh). Rakastan juuri tuolla reseptillä tehtyjä, omin käsin loihdittuja sämpylöitä. Ne voittavat sekä maultaan että sisällöltään ylivoimaisesti kaupan sämpylät: reilun puolen tunnin rehkimisen tuloksena saa lisäaineettomia, vähäsuolaisia, tuoreita sämpylöitä.

Sämpylöitä sen kokoisina, kuin niiden kuuluukin olla :)


Sähköuunien ylin ystävä

 Reseptinä käytän aina Myllyn Paras-sivustolta löytyvää kaurahiutalesämpylöiden reseptiä. Pääaineina niissä ovat siis kaurahiutaleet sekä hiivaleipäjauhot eli niin kutsutut tummat vehnäjauhot. Eivät ne kyllä värinsä puolesta ole tummaa nähneetkään, mutta ovat kuitupitoisempia kuin tavalliset jauhot, mikä on aina plussaa.


Jos olisi aikaa (ja kunnon uuni... se varmaan tuli kaikille jo selväksi :D ), tekisin kaikki leivät aina itse. Ruisleipääkin olisi kiva joskus kokeilla tehdä, koska se on kuitenkin se leipä, jota pääasiassa tulee kaupasta ostettua. Jostain syystä päässäni vallitsee kuitenkin sellainen mielikuva, että ruisleivän teko olisi jotenkin tosi vaikeaa. Siitä, että miksi se olisi vaikeaa, mulla ei ole hajuakaan. Pitänee siis ottaa asiasta selvää tarkemmin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...