23. syyskuuta 2011

Worrying kind

Mulle nousi viime viikolla yhtäkkiä hirveä stressi kaikesta kouluun liittyvästä. Olin jo alunperin hieman hermostunut siitä, että en tiennyt tarkalleen mistä aiheesta tekisin kandintyöni. Aihepiirin olin suunnilleen jo päättänyt, mutta minkäänlaisesta rajauksesta ei ollut hajuakaan. Kykenisinkö ylipäätään keksimään mitään järkevää ja samanaikaisesti mielenkiintoista aihetta? Samaa aikaa mielessä pyöri ensi kuun alussa oleva vaikea tentti, johon olin aloitellut lukemaan. Meinasin jo heittää kirveen kaivoon, kun tajusin yhden kirjoista olevan jotenkin todella vaikean tuntuinen. Tämän lisäksi olin onnistunut ottamaan tämän hetken ainoilta luennoiltani, espanjantunneilta, jo pari poissaoloa (kieltenluentojen poissaolokiintiöt on jotain mihin en ole tottunut!) ihan vain päälle menevien työvuorojen takia. Niin, töitäkin olen tehnyt nyt tosi paljon, koska ahneuksissani en ole osannut kieltäytyä mistään.

Pala palalta nämä koulukiemurat ovat kuitenkin alkaneet selkiintyä päässäni. Viime viikonlopun mökkireissulla, kun mieli oli levännyt, sain yhtäkkiä älynväläyksen: miksen yhdistäisi kandintyöhöni aihepiiriin myös sivuainettani? Suunta vaikutti tämän jälkeen heti jo paljon selkeämmältä. Nyt sopivan aiheen muodostuminen tuntuu jo realistiselta ajatukselta - onhan se aika hieno vapaus, että saa valita aiheen ihan itse! Sain myös kandiohjaajakseni hyväksi kehutun tyypin, joten voin varmasti pian käydä hommiin hyvillä mielin.

Irtiotto mökkireissun merkeissä kirkasti ajatuksia.

Tenttikirjan lukeminenkin alkoi kummasti sujua parin ekan luvun jälkeen. Ehkä alkukankeus johtuikin vain aivojen totuttamisesta lukemaan oman alan kirjallisuutta englanniksi, koko kesän kestäneen tauon jälkeen. Lisäksi olen laskenut, että vain 20-30 sivua lukemista päivässä riittää nyt loppuajaksi - näin ajateltuna homma ei tuntunut enää ollenkaan niin pahalta, päinvastoin! Mitä hemmettiä mä oikein stressasin?

Ja työt -  toisaalta tajusin angstaillessani runsaista työvuoroistani myös sen, kuinka mielellään kuitenkin menen aina töihin. Tällä hetkellä meillä on paras työporukka mitä on koskaan ollut, leppoisa työnkuva ja yleensä kivat asiakkaatkin (paitsi ne, jotka kyselee nyt jo joulukortteja on vähän... outoja). Tietenkään työ ei saa haitata koulua, mutta siinäkin on kyse vain minusta itsestäni. Kun osaa sanoa aina välillä "ei" ja aikatauluttaa menojaan järkevämmin, jaksaa huomattavasti paremmin :)

3 kommenttia:

  1. Sä se osaat olla aina vaan niin cool :) Siis hyvällä tapaa. Mä en osaa ajatella tolleen että hei kyllä kaikki järjestyy. :D Tosin, nyt tein radikaalin päätöksen ja seuraan tossa tenttiin lukemisessa Lauran esimerkkiä, priorisoin mitä luen. :) Mun mielestä siinä englanninkielisessä kirjassa on meinaan ihan turhia juttuja, joten skippaan ne suosilla :) Tuskinpa kirjatentissä pitää mitään laskea! Ihana kuva muuten susta tuossa postauksessa! :)

    VastaaPoista
  2. Hahhaa, vai että cool! Okei, ehkä hyvin hetkellisesti, mutta enköhän mä taas kohta ole paniikissa :D

    Mä harkitsin eka että pitäisikö lukea niistä kappaleista vain tiivistelmät, mutta päätin kuitenkin lukea kaiken. Jos en pääsisi nimittäin läpi, menis koko loppuvuoden aikataulu tosi tiukaksi... Ja laskuja ei tule, kyselin siltä opettajalta sähköpostitse :)

    VastaaPoista
  3. No hyvä homma ettei tule! Sitten mun strategia ei ehkä kuse ihan kokonaan, meinaan oon just jättänyt pois ne kappaleet jossa on laskuja :) Ajattelin muuten hakea ens viikolla tosta kirjasta suomenkielisen vastineen, niin sieltä voi sit vielä varmistaa ne vaikeat kohdat :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...