17. tammikuuta 2016

January thoughts


Tammikuu on vierinyt eteenpäin hurjaa vauhtia! Sinänsä ihan hyvä, koska tammikuu on monesti vähän pysähtynyttä, ehkä vähän tylsääkin aikaa. Monesti olenkin sanonut että tammikuu on vähiten lempikuuni. Mutta on tammikuussa hyviäkin puolia, joita voi löytää nimenomaan siitä pysähtyneisyydestä. On ihan ok vähän jumittaa, tuijotella ikkunasta ulos ja haaveilla.




Näitä kaikkia olen tehnyt osittain olosuhteidenkin pakosta, koska mulla on ollut pientä sairastelukierrettä. Ensin oli se ennen joulua alkanut alaselkäkipu, josta täällä kerroinkin. Syy siihen löytyikin melko pian sen postauksen jälkeen: se todella oli se saman puolen jumiutunut pakaralihas, jossa tunnusteltaessa pystyi tuntemaan järjettömän möykyn. En tiedä oliko loppuvuosi mennyt vähän turhan jalkapainotteisissa treeneissä vai mikä siinä oli, mutta oli kyllä todella jumiin päässyt se. Kävin sitten elämäni ekaa kertaa urheiluhierojalla ja se vasta olikin silmiä avaava kokemus! Ei varmasti ollut vika kerta, sen verran tehokasta se oli. Oli ihan uudenlainen ja aika tuskainenkin tunne kun joku oikeasti hieroo kaikki jalkojen lihakset auki, mutta tuli kyllä niin tarpeeseen. Kun samana iltana tunnustelin esimerkiksi pohkeitani niin ne tuntuivat täysin pehmeiltä kauttaaltaan! Tosi outoa. Muutama päivä sen hieronnan jälkeen, sekä aktiivisten venyttelyiden ja putkirullailuiden, lihasjumi pakarassa alkoi tosiaankin hellittää ja sen myötä selkäkipukin. 

Samantien mulle iskikin sitten poskiontelontulehdus. Lääkärin mukaan virusperäinen, kun ei liity flunssanoireita, ja menee ohi ihan ajan kanssa. Naaman paineista olo lukuunottamatta olo on ihan hyvä eikä tuo ole töissäkäyntiäkään estänyt, mutta hikiliikunta on nyt edelleen siis tauolla. Kärsivällisyyden oppitunti jatkuu...




Kovien pakkasten ja puolikuntoisuuden vuoksi olenkin viettänyt todella paljon aikaa ihan täällä kotosalla. Tekee tavallaan hyvääkin olla välillä hieman ilman tekemistä, koska olen huomannut että silloin saattaa syntyä hyviä ideoita. Olen saanut omassa päässäni konkretisoitua erästäkin pitkään hautunutta juttua eteenpäin, mikä liittyy myös tähän blogiin. Siitä lisää sitten myöhemmin! Lisäksi tuleville viikoille on tullut täytettyä kalenteria kaikilla kivoilla menoilla. Talvella on hyvä olla mieleisiä asioita tulossa.  Lähiviikkoihin tulee mahtumaan kylpylää, muiden synttärijuhlia useampiakin (omien synttäreiden lisäksi), Matkamessut, mökkireissua ja niin edelleen. Niin ja Japanin-reissuunkin on enää alle kaksi kuukautta! Reissukuume sen kuin kasvaa.




Tähän loppuun vielä, tiedättekö sen tunteen kun välillä löytää jonkun biisin, mikä vaan kolahtaa? Mikä saa kääntämään radion kovemmalle kun se biisi tulee, hyppäämään tuolilta tanssahtelemaan ympäri lattiaa? Lähiaikojen tällainen löytö on mulle ollut Coldplayn uusi kappale Adventure of a Lifetime (voiko parempaa biisin nimeä ollakaan?). Musiikki, sanat, fiilis, kaikki. Ehkä juuri tammikuun pysähtyneisyys on edesauttanut tämän biisin huomaamista ylipäätään.


Everything you want's a dream away
Under this pressure under this weight
We are diamonds taking shape

2 kommenttia:

  1. Kuinka pitkä sun Japanin reissu on :)? Itselläkin tekis mieli käydä siellä! Muutoinkin Aasia kiinnostaa sen verran paljon Etelä-Korean jälkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan reissussa yhdeksän päivää. Aasia kiinnostaa muakin loputtomasti! Monessa Aasian maassa onkin tullut jo reissattua, mutta Japanin suhteen on eka kerta tulossa :) Vau, Etelä-Koreakin on varmasti näkemisen arvoinen paikka!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...